Innovaatio on prosessi, jolla luodaan asiakkaalle uutta ja ainutlaatuista arvoa liiketoiminnan markkinapaikalla. Kiertotaloudessa markkinapaikat on usein rakennettava ratkaisujen ja liiketoimintamallien rinnalla. Tarvitaan siis systeemistä muutosta, ja sen voivat toteuttaa parhaiten yhteistyö- ja innovaatiokykyiset ekosysteemit. Peräänkuulutamme suomalaisen innovaatiojohtamisen kehittämistä aivan maailman kovimpaan kärkeen rakentaen ja hyödyntäen uudenlaisia digitaalisia innovaatioalustoja.
Kärjistäen voisi sanoa, että mikä tahansa organisaatio pystyy luomaan asiakkaalle arvoa, mutta varsin harva pystyy tuottamaan kestävästi uutta ja ainutlaatuista arvoa, mikä on innovaatiotoiminnan ehdoton ydin.
Arvon luominen kytkeytyy aina asiakkaan toimintaympäristöön – markkinapaikkaan, jota kiertotaloudessa ei aina ole edes olemassa vaan se on rakennettava pala palalta ja usein paikallisesti. Myös ratkaisujen skaalaus vaatii niiden lokalisointia. Näin ollen kiertotalouden ratkaisut ja liiketoimintamallit edellyttävät tavallisesti laajaa systeemistä muutosta, ja se asettaa innovaatiotoiminnalle omat erityishaasteensa.
Pointti 1. Kiertotalouden rakentaminen vaatii ekosysteemejä
Kun toimintaympäristöä rakennetaan tai muutetaan, innovaatioiden luomisessa korostuvat systeeminen lähestymistapa, yhteistyö ja avoimuus. Nämä toteutuvat parhaiten yritysten, tutkimuslaitosten, julkisen sektorin, kuluttajien ja mahdollisten muiden toimijoiden tiiviissä vuorovaikutuksessa - ekosysteemeissä. Ekosysteemit ovat tiiviitä, dynaamisia ja usein myös itseohjautuvia verkostoja, joissa avoimuus, vuorovaikutus ja keskinäisriippuvuus ovat voimakkaampia kuin tavanomaisissa verkostoissa ja klustereissa.
Yhdessä tekeminen, co-creation, on osallistujien keskeinen taito erilaisissa ekosysteemeissä, mutta kukin ekosysteemi asettaa yhteistyölle erilaisia vaatimuksia. Osaamisekosysteemeissä tavoitellaan avointa osaamisen jakamista ja se voidaan toteuttaa julkaisemalla esimerkiksi tutkimustuloksia tai järjestämällä seminaareja tai vastaavia tilaisuuksia. Liiketoimintaekosysteemin toiminta taas perustuu asiakkaan omistamiin mutta toiminnallisesti yhteisiin liiketoimintaprosesseihin, joiden toimintaa ja tehokkuutta seurataan ja valvotaan aktiivisesti sekä asiakasarvon että yhteisen liiketoiminnan näkökulmista.
Innovaatioekosysteemit poikkeavat olennaisesti osaamis- ja liiketoimintaekosysteemeistä. Niiden haasteellisena tehtävänä on luoda kokonaan uutta ja ainutlaatuista asiakasarvoa – uusia tuotteita, ratkaisuja ja palveluja – ja tehdä se yhdessä myös liiketoiminnan arvoa keskenään jakaen.
Pointti 2. Innovaatio on innovaatioekosysteemin yhteinen ja yhteisöllinen prosessi
Systeemisessä muutoksessa perinteisestä idealähtöisestä innovaatioprosessista on siirryttävä tarve- tai haastelähtöiseen prosessiin, joka on hyvin osaamisintensiivinen sekä yhteisöllinen. Toisiinsa kytkeytyvät uudet ratkaisut tai palvelut on suunniteltava toimimaan tehokkaasti yhdessä. On myös mahdollistettava uusien ja jo alusta alkaen tehokkaasti toimivien liiketoimintaekosysteemien syntyminen.
Parhaimmillaan osaamisekosysteemi kasvaa nopeasti yhteisiä ratkaisuja kehittäväksi innovaatioekosysteemiksi ja edelleen uudeksi liiketoimintaekosysteemiksi. Uusissa liiketoimintaekosysteemeissä piilee siemen Suomen elinkeinoelämän ja hyvinvoinnin pelastamiselle, ja se onkin jo selvästi tunnistettu Suomessa.
Innovaatioekosysteemissä yhdessä tekemisen (co-creation) toimivuus vaikuttaa keskeisesti siihen, millaisia innovaatioita siinä syntyy, ja erityisesti siihen, kuinka nopeasti niitä syntyy. Yhteistyötä on myös poikkeuksetta johdettava. Yhteinen innovaatioprosessi on työn keskeisin työkalu ja mahdollistaja. Parhaimmillaan se mahdollistaa nopean etenemisen suoraan suunnittelupöydältä kaupalliseen ratkaisuun ilman pilot-vaihetta.
Pointti 3. Innovaatiokyky on ekosysteemin keskeisin ominaisuus
Innovaatiokyky on ekosysteemin tärkein ominaisuus systeemisessä muutoksessa. Innovaatiokyvyn keskeiset elementit ovat kyky
- tunnistaa tulevaisuuden asiakastarpeita,
- kehittää uutta ja ainutlaatuista arvoa tuottavia ratkaisukonsepteja asiakkaalle ja
- toteuttaa ratkaisukonseptit myös käytännössä.
Näissä kaikissa tarvitaan tiivistä, määrätietoista ja hyvin johdettua yhdessä tekemistä (co-creation) ja osaamisen johtamista.
Innovaatiokyky on varsin raadollinen kyky: siinä voi olla vain joko erinomainen tai huono, sillä minkä tahansa edellä mainitun kyvyn puuttuminen nollaa innovaatiokyvyn. Innovaatiokykyyn voidaan kuitenkin vaikuttaa varsin tehokkaasti ja nopeasti innovaatiojohtamisella edellyttäen, että yhteisöllä on jo yhteinen tapa ajatella ja toimia – yhteinen innovaatioprosessi. Yhteisellä ja tehokkaasti johdetulla innovaatioprosessilla uudet ratkaisut saadaan koko ajan kiihtyvällä nopeudella markkinoille – ja liiketoiminnallisesti paljon vahvempana ja elinvoimaisempana.
Innovaatiokykyyn voidaan vaikuttaa myös erilaisilla fyysisillä ja digitaalisilla yhteistyöalustoilla, joita voidaan perustellusti kutsua innovaatioalustoiksi. Fyysiset innovaatioalustat, jotka mahdollistavat nopeita, pienimuotoisia kokeiluja, ovatkin Suomessa jo arkipäivää. Myös digitaaliset innovaatioalustat mahdollistavat jo nyt strategisen ja monitieteisen yhteistyön ja ratkaisusuunnittelun virtuaalisessa ympäristössä. Muutaman askeleen pidemmälle vietynä niiden avulla voitaisiin jopa viedä suunniteltu ratkaisutoteutus suoraan kaupalliseen ympäristöön.
Digitaaliset innovaatioalustat ovatkin ehkä tärkein yksittäinen uuden ekosysteemiliiketoiminnan mahdollistaja Suomessa, ja niiden kehittämiseen on siten syytä panostaa edelleen. Digitaaliset innovaatioalustat auttaisivat meitä saamaan nopeasti kiertotaloudesta tai muista systeemisistä muutoksista Suomen talouden kestävän ja kasvavan perustan, jota pandemian jälkilöylyissä nyt tavoittelemme. Resurssimme ovat pienet mutta tiiviillä, tehokkaalla ja luovalla yhteistyöllä voimme pitää kilpailukykymme huipputasolla.
