Rakentaminen vastaa Suomessa noin kolmasosaa kaikista ihmisen synnyttämistä kasvihuonekaasupäästöistä. Päästöjä syntyy paitsi rakentamisesta ja rakennusten käytöstä myös rakennusmateriaalien valmistuksesta. Ympäristöministeriön syyskuussa 2017 julkistaman vähähiilisen rakentamisen tiekartan avulla rakennusmateriaalien valmistuksesta syntyvät päästöt halutaankin nyt kytkeä vaikuttavalla tavalla osaksi rakentamisen ohjausta vuoteen 2025 mennessä.
Vähähiilisen rakentamisen tiekartta on osa kansallista ilmastopolitiikkaa, jonka tavoitteena on vähentää Suomen kasvihuonekaasupäästöjä ilmastolain mukaisesti. Uusia keinoja tarvitaan, sillä nykyisin toimenpitein Suomi ei saavuta EU:n 2030 ilmastotavoitteita.
Teknologian tutkimuskeskus VTT on nyt arvioinut ympäristöministeriön toimeksiannosta vähähiilisen rakentamisen tiekarttaan ehdotettujen ohjauskeinojen vaikutuksia. Vaikutusarvioinnissa tarkasteltiin kuutta rakennushankkeisiin kohdistuvaa ohjaustoimenpidettä. Toimenpiteistä kaksi koskee hankkeen kasvihuonekaasupäästöjen ilmoitusvelvollisuutta, kolme vähähiilisyyteen kannustavia ohjausvälineitä ja yksi rakennushankkeille asetettavaa, velvoittavaa päästörajaa.
Ohjaustoimenpiteissä arvioitiin niiden soveltuvuutta uudis- ja korjausrakentamiseen sekä erityyppisten hankkeiden tai eri hankevaiheiden ohjaukseen, ja toisaalta niiden vaikutuksia. Vaikutuksia arvioitiin ensisijaisesti suhteessa kansallisiin kasvihuonekaasupäästöihin, mutta myös rakennusalan toimijoihin, markkinoihin, viranomaistyöhön ja rakennuskustannuksiin.
Suurin vaikutus vaativilla raja-arvoilla
Selvityksen perusteella merkittävimpiä tuloksia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi saataisiin kansallisen tason raja-arvon asettamisella. Suurin vaikutus saavutettaisiin, jos raja-arvo kohdistuisi sekä rakennusten materiaaleista että käytöstä aiheutuvien päästöjen kokonaissummaan ja olisi niin vaativa, että se edellyttäisi valtaosaa hankkeista tekemään parannuksia nykytilanteeseen verrattuna. Kasvihuonekaasujen päästövähennys saattaisi tällä toimenpiteellä nousta noin puoleen miljoonaan khk-tonniin, joka vastaisi noin 3 % rakennuskannan ja rakentamisen vuosittain aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä.
Samalla arviossa kuitenkin korostetaan, että raja-arvon taso tulee asettaa tarkasti harkiten ja rakennustyyppikohtaisesti, jotta se on kohtuullisesti saavutettavissa ja mahdollistaa joustavan painotuksen rakennusten materiaaleista ja niiden käytöstä syntyvien päästöjen välillä. Raja-arvoon perustuva sääntely myös edellyttää, että kiinteistö- ja rakennusalan osaaminen, materiaaleihin ja tuotteisiin liittyvä päästötieto sekä laskentavälineistö ovat riittävän korkealla tasolla.
Kannusteisiin perustuvista ohjaustoimenpiteistä vaikutusarviossa tarkasteltiin kiinteistöveron tai rakennuslupamaksun alentamista tai lisärakennusoikeuden myöntämistä. Lisäksi arviossa selvitettiin hiilijalanjäljen ilmoitusvelvollisuuden vaikutuksia sekä julkisissa että kaikissa rakennushankkeissa. Näiden ohjauskeinojen vaikutukset kasvihuonekaasupäästöjen määrään todettiin kuitenkin vähäisiksi. Tästä huolimatta niiden avulla voitaisiin kerätä arvokasta lisätietoa ja kokemusta raja-arvoihin perustuvaa sääntelyä kohti kuljettaessa.
Rakennusmateriaaleihin liittyvien päästöjen pienentämiseksi ohjaus tulisi arvion mukaan toteuttaa siten, että se lopulta kiihdyttäisi vähähiilisten tuotteiden kehittämistä ja toisi markkinoille uusia tuotteita; raja-arvot ja niiden asteittaiset tiukennukset tulisi suunnitella ja asettaa niin, etteivät nykyisten tuotteiden suunnitteluvalinnat enää lopulta riittäisi täyttämään vähähiilisyyden uusia vaatimuksia.
Rakennusten vähähiilisyyden arviointiin kehitetään suomalainen menetelmä
Vaikutusarvioinnissa tutkittujen toimenpiteiden tueksi ympäristöministeriö on käynnistänyt yhdessä alan asiantuntijoiden ja Green Building Council Suomen kanssa rakennusten hiilijalanjäljen laskentamenetelmän kehittämisen, jonka lähtökohtana ovat eurooppalaiset standardit ja EU:n uudet rakennusten resurssitehokkuuden Level(s)-indikaattorit, joita pyritään nyt täsmentämään Suomen oloihin sopiviksi.
Yhteisiä sääntöjä tarvitaan erityisesti rakennuksen elinkaaren varrella tapahtuvien korjausten ja elinkaaren lopulla häämöttävän purkamisen ja kierrätyksen hiilijalanjäljen arviointiin. Laskentamenetelmän on tarkoitus valmistua vuoden 2018 aikana.
- Raportti: Rakennusten khk-päästöjen ohjauksen vaikutusten arviointi [pdf]
- Ympäristöministeriö: Vähähiilisen rakentamisen tiekartta
- Level(s) – Rakennusten resurssitehokkuuden yhteiset EU-mittarit
Lisätiedot
Yliarkkitehti Harri Hakaste, ympäristöministeriö, p. 0295 250 074, [email protected]
Erityisasiantuntija Matti Kuittinen, ympäristöministeriö, p. 0295 250 268, [email protected]
