Tuhansien järvien maassa vesistöjen tila on ajankohtainen aihe ilmastonmuutoksen vahvistaessa teollisuuden vaikutuksia. Suomen teollistumisen aikakausi on tuonut mukanaan monia haasteita vesistöillemme, aina takavuosien sellutehtaan lipeäaltaasta ja arsenikkitynnyreistä sulfaatteja vuotaviin kipsisakka-altaisiin. Samalla on kuitenkin parannettu valvontaa ja opittu kehittämään myös innovatiivisia ratkaisuja parantaa vesistöjemme tilaa.
Vihreä siirtymä tarjoaa Suomelle ainutlaatuisen mahdollisuuden uudistaa teollisuutta ja luoda uusia työpaikkoja. Samalla on tärkeää minimoida negatiiviset vaikutukset vesistöihimme. Teknologian ja ennakoivan suunnittelun sekä kannustavan sääntelyn avulla voimme varmistaa, että Suomen vesistöt pysyvät elinvoimaisina ja puhtaina tuleville sukupolville.
Isossa kuvassa vesistöjemme tila on parantunut merkittävästi viime vuosikymmeninä, erityisesti suurten teollisten päästöjen rajoittamisella. Suurien järviemme tila on pääosin hyvä. Pienempien ja matalampien vesistöjen tilanne on haavoittuvampi, ja ne ovat herkempiä ihmisen toiminnan aiheuttamille muutoksille. Järvien merkittäviä ongelmia ovat hajakuormituksen aiheuttama rehevöityminen ja ojituksen sekä turpeenoton aiheuttama vesistöjen tummuminen.
Kaivokset, maatalous ja pistemäiset kuormat suurennuslasin alla
Teollisuuden vaikutus Suomen vesistöihin on ollut merkittävä, ja se on saanut aikaan monenlaisia muutoksia vesien laadussa ja ekosysteemeissä alkaen 1860-luvulta, kiihtyen 1950-luvulta ja päätyen murrokseen 2000-luvulla. Alueellisesti metsä- ja kaivannaisteollisuus ovat painottuneet Pohjois-Suomeen, jossa sijaitsevat myös herkimmät vesialueet. Etelä-Suomessa puolestaan korostuu maatalouden merkitys.
Kaivostoiminta on yksi merkittävimmistä vesistöihin vaikuttavista teollisuudenaloista. Kaivosten jätevedet ovat monesti niitä ympäröivien vesistöjen suurin päästölähde. Sulfidimalmikaivoksilla, kuten nikkeli-, kupari-, sinkki- ja lyijykaivoksilla, muodostuu hapettumisen seurauksena happamia, metallipitoisia valumavesiä, jotka voivat saastuttaa vesistöjä ja pohjasedimenttejä. Talvivaaran kaivoksen tapaus on esimerkki siitä, kuinka liian aikainen uuden teknologian käyttöönotto ja siitä johtunut puutteellinen suunnittelu sekä valvonnan haasteet johtivat merkittäviin ympäristöongelmiin.
Metsäteollisuuden vesistökuormitus on vähentynyt huomattavasti 1960–1970-lukujen huippuvuosista, mutta paikallisesti vaikutukset voivat edelleen olla merkittäviä. Metsäteollisuuden, öljynjalostuksen ja kemianteollisuuden päästöt, aiheuttavat lähinnä rehevöitymistä ja jonkin verran kemikaalirasitusta, kuten sulfaatteja, kun metsätalouden ojitukset ja jo suljetut turvesuot vesien samenemista ja tummumista. ELY-keskukset ovat tehneet vahvasti töitä näiden vaikutusten vähentämiseksi.
Myös järviuitot ovat jälleen kasvussa, sillä uitto on maantiekuljetusta edullisempi ja vähäpäästöisempi tapa kuljettaa isoja määriä puutavaraa. Myös uitossa veteen voi uuttua puuainesta, joka aiheuttaa veden tummumista.
Erityinen haaste ovat maa- ja metsätalouden hajakuormitukset. Maatalouden hajapäästöt, kuten fosfori ja typpi, rehevöittävät vesistöjä merkittävästi. Maa- ja metsätalous vaikuttavat vesistöjen tilaan lähes koko Suomessa. Laaja-alainen ojitus ja metsien raivaaminen ovat muuttaneet valuma-alueiden vesitaseita ja ainevirtaamia voimakkaasti. Maatalouden osuus fosforin kuormituksesta vesistöihin on noin 63 % ja typen kuormituksesta noin 52 %.
Myös muut teollisuudenalat, kuten elintarviketeollisuus, sekä toisaalta yhdyskuntien jätevedet ja ilmastonmuutos lisäävät eri tavoin vesistöjen ravinne- ja saastekuormaa.
Ennakoivalla suunnittelulla ja ympäristövaikutusten arvioinnilla tuloksia
Historiassa on selkeästi todistettu, että asioita voi parantaa ennakoivalla suunnittelulla ja teknologisilla ratkaisuilla. Prosessiteollisuudessa onkin tärkeää käyttää parasta saatavilla olevaa teknologiaa (BAT), jotta teollisuuden vaikutukset vesistöihin voidaan minimoida.
Teollisuuden jätevesien käsittely on kehittynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä, ja vaikka täysin suljettuun vesikiertoon ei ole mahdollisuutta niin edelleen on mahdollisia kehityskohteita. Biologisten jäteveden käsittelylaitosten käyttöönotto on ollut yksi suurimmista vesistökuormituksen vähentäjistä. Esimerkiksi sellutehtaiden aiheuttamaa ympäristökuormitusta voitaisiin edelleen pienentää ilman mittavia lisäinvestointeja eliminoimalla satunnaispäästöjä ja parantamalla prosessinhallintaa. Tulevaisuuden suuri mahdollisuus liittyy merkittävään sivuvirtojen hyödyntämiseen.
Teollisuuslaitoksen tai kaivoksen elinikä on kymmeniä vuosia. On tärkeää tehdä ympäristövaikutusten arviointi suunnitteluvaiheessa osana talousoptimointia ja tutkia, miten teknologia ja säätely tulevaisuudessa kehittyvät. Kun suunnittelu on tehty huomioiden paras saatavilla oleva teknologia ja kasvavat ympäristövaatimukset, kuten monimuotoisuus, alennetaan taloudellista ja toimintavapausriskiä. Lähes varmasti laitoksen elinkaaren aikana tulee uutta sääntelyä tuottavuuden ja kilpailukyvyn kiristymisen lisäksi.
Sääntelyä ja omistajaohjausta
Teollisuuden toimien lisäksi valtion omistajaohjauksella ja maankäytön suunnittelulla voidaan vaikuttaa merkittävästi vesistöjen tilaan. Valtion tulisi tehostaa teollisuuden valvontaa ja sääntelyä, erityisesti kaivostoiminnan osalta.
Tiukemmilla ympäristölupavaatimuksilla ja säännöllisillä tarkastuksilla voidaan varmistaa, että teollisuus noudattaa ympäristönsuojelulainsäädäntöä. Toisaalta ympäristövaatimusten lisääminen johtaa monimutkaisempaan ja pidempikestoiseen lupakäsittelyyn, joka voi jarruttaa sekä olemassa olevien laitosten uudistamista että uusien investointien saamista. Olisi tärkeää toimia yhdessä teollisuuden kanssa, tarjota koulutusta ja kehittää teollisuuden toimijoiden osaamista ja lupakäsittelyjärjestelmää. Esimerkiksi tekoälyn soveltaminen voisi helpottaa paitsi viranomaiskäsittelyä myös tehokasta ympäristövaikutusten minimointia.
Yhteistyö eri sidosryhmien, kuten paikallisyhteisöjen, ympäristöjärjestöjen ja viranomaisten kesken auttaa varmistamaan, että vesistövaikutuksia tarkastellaan laaja-alaisesti ja kaikki osapuolet ovat sitoutuneet ympäristönsuojeluun. Valtion tulisi myös tarjota taloudellisia kannustimia niille teollisuuden ja perustuotannon toimijoille, jotka investoivat ympäristöystävällisiin teknologioihin ja menetelmiin.
Ympäristösääntely on kehittynyt suurelta osin takautuvasti paikkaamaan aikaisempia tapahtumia ja varmistamaan, etteivät ongelmat toistuisi. Nyt ollaan tilanteessa, jossa ympäristövaikutusten ennakoiva arviointi on käytäntö, mutta samalla on painetta päästä eroon investointeja hidastavasta yliluvituksesta.
Ennakoiva suunnittelu vaatii selkeää ympäristö-, energia- ja teollisuuspolitiikkaa. Ne ovat yhteydessä paitsi kansalliseen, myös EU:n päätöksentekoon. Nämä perustuvat tutkittuun tietoon, mutta myös yhteiskuntakeskusteluun ja eturyhmien vaikuttamiseen. Ennakoitavuus olemassa olevan teollisuuden suhteen on luonnollisesti helpompaa, ja siksi on kiinnitettävä huomio uusien investointien mahdollisiin vaikeasti tunnistettaviin haasteisiin.
Vihreän siirtymän uudenlainen teollinen tuotanto luo myös uusia ympäristöhaasteita. Näitä ovat esimerkiksi runsaasti energiaa vaativan vedyn tuotannon lämpökuorma sekä kierrätysmateriaalien käsittelyn jätevedet. Toisaalta avautuu myös uusia mahdollisuuksia, kuten kosteiden maa-alueiden ennallistaminen tai vedyntuotannosta ylijäävän hapen hyödyntäminen jätevesien käsittelyssä.
Lainsäädännön lisäksi, napakka omistajaohjaus ja parhaan saatavilla olevan teknologian käyttö ovat avainasemassa vesistöjen tilan parantamisessa. Vaikka luonnontilaisia järviä ei Suomessa enää ole, hyvälaatuisia vesistöjä löytyy edelleen, ja niiden tilaa voidaan parantaa entisestään teknologian ja suunnittelun avulla.
Lue lisää: taustaa ja tilastotietoa Suomen vesistöjen kuormituksesta (pdf)
