Aikaansa edellä – mitä tapahtui VTT:llä 80-luvulla kehitetylle kuvapuhelimelle?

Artikkelit
Sohvi Mettinen

Harry Santamäki sai 80-luvun alussa vision, josta syntyi maailman ensimmäinen pöytäkokoinen kuvapuhelin. Sen avulla pystyttiin soittamaan puheluita ja näkemään samalla keskustelukumppani linjan toisessa päässä. ”Me teimme Skypen jo 20 vuotta ennen Skypeä”, hymyilee Santamäki.

Harry Santamäki luonnehtii itseään sanoin ”product guy”, sillä hän on aina ollut tekemisissä uusien tuotteiden kanssa. Into teknologiaan on kantanut lapsuudesta saakka, sillä jo nelivuotiaana hän rakenteli erilaisia kojeita ja laitteita. Kouluaikana oli vain yksi visio: tahto elektroniikkainsinööriksi. Sille tielle hän myös päätyi. VTT:llä Santamäki ehti työskennellä 14 vuotta, kunnes lähti perustamaan kuvapuhelimiin keskittyvää spinoff-yritystään Vistacomia.

Mistä kuvapuhelimessa oli siihen aikaan kyse?

Kaiken takana oli satelliitti – satelliitti, joka otti kuvia avaruudesta sekä tulosti niitä. Näin tutustuttiin digitaaliseen kuvankäsittelyyn, joka oli 80-luvun alussa ihan upouusi asia. VTT:kin käynnisti samaan aikaan tutkimusohjelmia, joista yksi keskittyi digitaaliseen kuvankäsittelyyn, ja mukana oli useita eri laboratorioita.

Santamäki vaikutti itse tietoliikenteen laboratoriossa, missä pohdittiin, kuinka satelliittikuvia voitaisiin siirtää. Siihen aikaan puhelinverkon siirtonopeus oli 2–5 kilobitin luokkaa – nykyisin 10 000 kilobitin yhteyttä pidetään hitaana. Maailmalla oli jo siihen aikaan erilaisia videoneuvotteluratkaisuja, joissa ihmiset istuivat neuvotteluhuoneissa ison näytön äärellä ja kuva vaihtui 10 sekunnin välein siten, että pystyttiin esimerkiksi näkemään kokouksessa olijat tai esittämään dioja.

”Sain idean. Kuvan kompressointi, eli tiivistäminen, kehittyy digitaalitekniikan avulla niin paljon, että mitä jos saisimme elävän kuvan siirtymään paljon pienemmillä nopeuksilla? Silloin vielä tarvittiin jokin erikoisjärjestelmä, kuten satelliittiyhteys, jotta saatiin videokuva siirtymään”, muistelee Santamäki.

Tiedossa oli, että puhelinverkkoja alettaisiin digitalisoida 80-luvun puolivälissä ja näin tavallisen puhelinverkon nopeus yli kymmenkertaistuisi. Santamäki piirsi havainnekuvan. Kyky tiivistää kuvaa sekä puhelinverkon nopeus kohtaisivat viiden vuoden kuluttua, ja näin liikkuisi riittävän hyvä, elävä kuva puhelinlinjan välityksellä ihan samaan tapaan kuin tavallinen äänipuhelukin.

Havainnekuva kuvapuhelimen teknologiasta
Harry Santamäen piirtämä havainnekuva tilanteesta, jolloin elävää kuvaa voitaisiin siirtää puhelinlinjan välityksellä.

Ideasta toteutukseen

Kuvapuhelimen aikajana eteni varsin jouhevasti. Kun heti 80-luvun alussa alkoivat tarvittavat teknologiaan liittyvät ohjelmat, oli Santamäen visio jo olemassa. 1984 kuvapuhelin näki ensikertaa päivänvalon suuressa julkistustilaisuudessa, jossa oli TV-kameratkin paikalla. Se oli tiimille valtaisa onnistumisen hetki. Ensin yleisölle esiteltiin nykytilanne, jossa kuva vaihtui 10 sekunnin välein kuin diaesityksessä.

”Sen jälkeen painoimme nappulaa, ja henkilö puhelimen toisella puolella muuttui yhtäkkiä eläväksi”, nauraa Santamäki muistellessaan kuvapuhelimen ensiesitystä.

Vuosi myöhemmin kuvapuhelimessa oli jo värit, ja kaksi vuotta myöhemmin perustettiin spinoff-yritys. Kuvapuhelimiin keskittynyt Vistacom toimi kaiken kaikkiaan yhteensä viiden vuoden ajan.

Kuvapuhelin / videophone

Ajan hermolla liian aikaisin

Santamäki ja kumppanit olivat kuitenkin aikaansa aivan liian edellä. Maailma ei ollut vielä valmis kuvapuhelimen tuloon, sillä kuten tavallisenkin puhelimen kohdalla, ei teknologiaa riennetty heti ottamaan käyttöön. Laitetta myytiin pitkälti vain puhelinlaitosten demokäyttöön, ja lopulta 90-luvun lama sekä internet koituivat kuvapuhelimen kohtaloksi.

Tiimi ei tästä lannistunut, vaan lähti siirtämään kuvapuhelimeen kehitettyä teknologiaa videoneuvottehuoneiden käyttöön ja pöytäkoneiden ruuduille. Santamäki ja kumppanit päätyivätkin perustamaan vielä uuden yhtiön, joka kasvoi vauhdilla ja menestyi erityisesti USA:ssa.

”Mutta sitten 90-luvun puolessa välissä näimme internetin olevan tulossa. Ehdotin, että laittaisimme kuvapuhelimen nettiin ja tekisimme vain softaan perustuvan version koko kansalle. Skype kuitenkin niin sanotusti söi lounaamme”, kertoo Santamäki.

Vaikka keksintö ei lopulta lähtenyt lentoon, Santamäki tekisi silti lähes kaiken samalla tavalla – yhtä asiaa lukuun ottamatta:

”Maltti on valttia. Jos kaikki pitäisi tehdä uudelleen, toisella kierroksella pitäisin keksinnön pidempään salaisuutena, enkä heti kertoisi kaikille ja yrittäisi saada innostumaan.”

Tyhjin käsinkään ei jääty. Joukko hitsaantui hyvin prosessissa yhteen ja kasvoi 20 hengen yritykseksi. Ystävyyksiäkin syntyi ja 30 vuotta yrityksen perustamisen jälkeen pidettiin jopa pippalot, joihin kutsuttiin kaikki kynnelle kykenevät. Santamäen mukaan oli myös hienoa nähdä organisaation tuki kehitystyössä.

Kapinahenkeä ja itsestäänselvyyttä

Tällä hetkellä Santamäki työskentelee Voima Venturesilla partnerina. Jos jotain pitäisi vielä tutkia, hän haluaisi jatkaa viestinnän linjalla ja kehittää uudenlaisen median – ajatus, josta ei tutkittavaa uupuisi.

Santamäki pohtii paljon teknologian luonnetta. Aiemmin haluttiin aina enemmän, isompaa ja hienompaa mitä tulee teknologiaan. Nyt teknologia alkaa hävitä näkyvistä. Monia teknologioita ei enää edes mielletä teknologioiksi, sillä ne ovat niin itsestäänselvyyksiä. ”Vanhat hyvät ajat” eivät kuitenkaan pidä paikkansa. Kehitys menee yhtä mittaa hyvään suuntaan.

”Minua on aina kiehtonut kapinahenki, eli se kun näkee jonkin muutoksen lähestyvän. Jos alalla on pystyyn kuolevia jättiläisiä, voidaan innovaatioiden avulla muuttaa pelin luonne.”

Jaa