Nuori tutkija ratkoo globaaleja materiaalihaasteita

Uutiset
Muut

Ilona Leppänen vastaanotti marraskuussa yhden kotimaisen ja yhden eurooppalaisen palkinnon työstään selluloosan parissa VTT:ssä. Hän ideoi ja kehittää keinoja, joilla muovia voitaisiin korvata ja mikromuovia kaapata talteen vesistä.

Globaalit materiaalihaasteet ovat tuttuja monille, mutta ratkaisut vain harvoille, koska useimmat niistä kypsyvät yhä laboratorioissa. Yksi tällaisista laboratorioista on funktionaalisen selluloosan tiimillä VTT:ssä, ja siellä työskentelee tutkijana Ilona Leppänen.

”Tällä alalla ei tarvitse miettiä, miksi tulee aamulla töihin. Tavoitteena on ratkaista isoja globaaleja ongelmia, ja kyllähän se motivoi”, Leppänen toteaa.

Yksi globaali ongelma on mikromuovi, joka solahtaa veden mukana tavallisten suodattimien läpi niin pesukoneesta kuin vedenpuhdistamoistakin. Leppänen on tutkinut ja kehittänyt nanoselluloosasta valmistettuja kalvoja, jotka pystyvät sitomaan mikromuovin hippusia.

”Seuraavaksi pyrimme valmistamaan nanoselluloosasta membraanin, siis valikoivasti läpäisevän kalvon, joka voisi suodattaa mikromuovia sen läpi virtaavasta vedestä”, Leppänen kertoo.

Palkittu mikromuovin pyydystäjä

29-vuotias mikromuovin pyydystäjä herätti hiljattain tuomariston huomion Euroopan paperiteollisuuden liitossa, CEPIssä, ja marraskuussa CEPI palkitsi hänet yhtenä kolmesta nuoresta tutkijasta vuosittaisessa Blue Sky Young Research & Innovation Award -kilpailussa.

Mikromuovi-ideoilla Leppänen voitti myös biotalouteen keskittyvän ForestBioPitch-kilpailun. Osallistujat sparrailivat syksyn mittaan yrittäjien ja startup-rahoittajien kanssa ja kartoittivat ideoittensa matkaa laboratoriosta liiketoiminnaksi. Kilpailun järjestivät Puunjalostusinsinöörit ry, FinnCERES-lippulaivahanke, VTT sekä startup-kiihdyttämö Kiuas.  

”Kilpailuvoitot ovat minulle tärkeitä saavutuksia, ja sellainen on myös viime vuonna julkaistu, ensimmäinen vertaisarvioitu artikkelini, josta tulee osa väitöskirjaani. Aiheena artikkelissa oli selluloosasta valmistettu kalvo, jolla voitaisiin korvata esimerkiksi pakkausten muovikalvoja.”

Biopohjaisten materiaalien tulevaisuutta pohjustaa myös tutkimus, jossa Leppänen kollegoineen etsi vaihtoehtoja elastaanikuidulle, joka tekee kankaista mukavan joustavia mutta kierrätyskelvottomia. Raaka-aineiksi he valitsivat selluloosan ja silkkiproteiinin. 

Kokeellista työtä ja ajatustenvaihtoa

Tutkimus- ja kehitystyöllä, jonka lähtökohtana on selluloosa, on tapana houkutella puunjalostusinsinöörejä. Viime vuosina joukkoon on kuitenkin liittynyt yhä enemmän muun muassa kemistejä, joiden opintojen painopiste on ollut biomateriaaleissa, kuten Leppäsen.

”Biosysteemien ja biomateriaalien maisteriopinnot tuovat hyvää ymmärrystä esimerkiksi solubiologiasta, josta on ollut paljonkin hyötyä”, Leppänen kertoo. Hänen mukaansa parhaat oppitunnit ja oivallukset tarjoaa joka tapauksessa kokeellinen työ onnistumisineen ja epäonnistumisineen. 

”Erittäin tärkeä osa työtäni on myös ajatustenvaihto kollegoiden kanssa niin omalla työpaikallani kuin alan konferensseissakin. Keskustelut tarjoavat aina ajatuksia, joita ei tule mieleen, kun katsoo työtään niin läheltä.”

Jaa
Ilona Leppänen

Ilona Leppänen

Research Scientist