Jalan alla lattialämmitys hemmottelee varpaita, jääkaapissa tervehtii sekä valo että raikas jugurtti ja sähköautokin starttaa katoksesta akku täynnä voimaa. Suomalaisissa kodeissa energia liittyy suorasti tai epäsuorasti lähes kaikkeen arjen toimintaan. Energiamurroksessa kotitalouksilla onkin ratkaiseva rooli: ne voivat vähentää energiankulutustaan teknisin keinoin sekä muuttamalla kulutustottumuksiaan. Tutkimus osoitti, että kohtuullisen energiankäytön kulttuuri itää, mutta ei kasva ja leviä itsestään.
Energian riittävyydestä, saatavuudesta ja hinnasta on muodostunut pysyvä aihe julkisessa keskustelussa. Käynnissä oleva energiamurros lisää erityisesti sähkön kysyntää, ja puhtaan energian riittävyyden turvaaminen kaikille, kaikkialla ja kaikissa tilanteissa on haastavaa.
Kestävä energiasiirtymä ei kuitenkaan synny pelkän teknologisen kehityksen tai teknistaloudellisten ohjauskeinojen avulla – se vaatii myös kansalaisten elämäntapojen ja kulutustottumusten muutosta.
Tutkimuksessa tarkastelimme suomalaisia energian käyttäjinä, sekä erityisesti heidän mahdollisuuksiaan muuttaa energian kulutustaan säästeliäämmäksi ja kohtuullisemmaksi. Kotitalouksien näkökulmasta perheen arki, taloudelliset paineet, mukavuus ja tiedon puute kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka vaatii monipuolista tukea ja selkeää ohjausta.
Neljä erilaista tulokulmaa energiansäästöön
Tutkimuksessa tunnistimme neljä kuluttajasegmenttiä.
Sitoutuneet säästäjät (n=252): Pääasiassa iäkkäämpiä naisia, joilla on vahva motivaatio ja korkea osaaminen energiansäästöstä. Energiansäästö on sisäistetty vahvasti ja se näkyy rutiineissa, suunnitelmallisuudessa ja identiteetissä. Energian kohtuukäyttö on vaivattomasti arjessa mukana ja koetaan merkitykselliseksi ja palkitsevaksi.
Nousevat vastuunkantajat (n=320): Perhekeskeisiä, yleensä 35–44-vuotiaita, tasaisesti naisia ja miehiä. Kehittyvä usko energian säästön vaikutuksiin ja kasvava halu tehdä muutoksia ovat nähtävissä. Tavat ja suunnitelmat eivät ole vielä vakiintuneita, mutta identiteetissä ja aikomuksissa näkyy siirtymä kohti aktiivisempaa vastuunkantoa.
Epävarmat tasapainoilijat (n=242): Pääosin nuoria 25–34-vuotiaita kaupunkilaismiehiä Etelä-Suomesta. Heillä on arvoihin pohjautuva kiinnostus energian säästöön, sekä halu toimia oikein, mutta suunnitelmallisuus, tavat ja vahva sitoutuminen puuttuvat. Energian kohtuukäyttö ei vielä istu luontevasti arkeen tai omiin prioriteetteihin.
Varautuneet mukavuudenhakijat (n=181): Keski-ikäisiä (X-sukupolven osuus noin 50 %) ja nuorempia miehiä, erityisesti Länsi-Suomesta. Energian säästö ei ole arjen prioriteetti, ja siihen liittyvä tieto, suunnitelmallisuus ja uskomus omiin vaikutusmahdollisuuksiin ovat heikkoja. Energian kohtuukäytön koetaan olevan hankalaa.
Nousevat vastuunkantajat valokeilassa
Tutkimuksessa syvennyimme tarkemmin ”Nousevat vastuunkantajat”-ryhmään, sillä tässä kohderyhmässä tunnistettiin paras muutospotentiaali. Lisäksi heitä löytyy monesta eri maakunnasta ympäri Suomea.
Vastuunkantajien keskeisin haaste kiteytyy siihen, miten arjen käytännöt – kuten kodin lämmitys, kulutustottumukset ja liikkumisratkaisut – voisi muuttaa energian käytön kannalta kohtuullisiksi, ilman liiallisia kompromisseja elämänlaadussa.
Kvalitatiivinen tutkimus toteutettiin kahdessa toisiaan täydentävässä vaiheessa. Aluksi tehtiin kahden viikon päiväkirjatutkimus (n=27 kotitaloutta), jossa kartoitettiin arjen energiansäästön käytäntöjä, esteitä ja motivaatiotekijöitä. Tämän jälkeen järjestettiin erillinen ryhmäkeskustelu (n=14), johon osallistui eri henkilöitä kuin päiväkirjavaiheessa. Keskustelun tavoitteena oli syventää havaintoja, tuoda esiin yhteisiä kokemuksia sekä ymmärtää paremmin energian käyttöön liittyviä tunteita ja vertaistilanteita.
Päiväkirjoista ja keskusteluista havaitsimme, että energian käyttöön liittyy arkisia tunteita ja hallinnan tarvetta. Kriisien aikana syntyneitä säästötoimia on vakiintunut pysyviksi, ja oman energian tuottaminen koettiin voimaannuttavaksi. Silti mahdollisuudet investointeihin jäävät usein hyödyntämättä, kun konkreettista ohjausta ja käytännön esimerkkejä ei ole käytettävissä.
Vastuunkantajilla on kokeilunhalua ja tahtoa kehittää uusia säästökeinoja, mutta epävarmuus investointien kustannustehokkuudesta ja mukavuuden menetyksestä kaventavat heidän mahdollisuuksiaan käytännön toimintaan.
Tietoa, tukea ja yhteisöllisyyttä
Muutos kohti kestävämpää energiankäyttöä ei tapahdu itsestään. Pienillä, helposti omaksuttavilla ratkaisuilla, palveluilla ja esimerkiksi pelillisyyden hyödyntämisellä voisi olla merkitystä uusien rutiinien syntymiselle.
Päätöksenteon tueksi ihmiset tarvitsevat selkeää ja käytännönläheistä tietoa. Konkreettiset esimerkit, kokonaisratkaisut ja vertaistuki voivat puolestaan madaltaa toimintaan ryhtymisen kynnystä. Tarinat samankaltaisista perheistä ja yhteishankkeet vahvistavat luottamusta ja rohkaisevat toimintaan.
Yhteisöllisyys on tärkeä muutosvoima. Moni kokee jäävänsä yksin, eikä vertaistuki ole vielä arkea. Energiatalkoot, kilpailut ja koulujen tai yhdistysten projektit voivat tuoda perheitä yhteen ja osallistaa myös lapsia. Positiiviset esimerkit ja konkreettisten hyötyjen jakaminen vahvistavat tunnetta siitä, että muutos on mahdollinen – ja että siihen kannattaa osallistua.
Sähkön hinta on pysynyt Suomessa pitkään kohtuullisena, eikä energian kohtuukäyttö ole vielä valtavirtaa. Sähkön hinnan heilahtelu on kuitenkin kannustanut monia kotitalouksia tarkastelemaan arjen käytäntöjään uudelleen. Tutkimus osoittaa, että uudet toimintatavat voivat vakiintua, kun niitä tuetaan konkreettisella ohjauksella, mahdollistavilla rakenteilla ja ratkaisuilla, jotka eivät heikennä arjen sujuvuutta. Edellytysten luominen energian kohtuukäytölle on keskeistä, jotta kansalaisten koko potentiaali voidaan hyödyntää kestävän ja kohtuullisen energiankäytön edistämisessä.
Tutustu tutkimusraporttiin: Energian säästäminen ja kohtuukäyttö kansalaisten näkökulmasta
Tutkimus tehtiin osana VTT:n iBEX-innovaatio-ohjelmaa. iBEX-hankkeissa keskityttiin laajoihin systeemisiin haasteisiin, joista yksi, ’Save energy – make it a habit’ liittyi energian riittävyyteen ja kestävyyteen. Aineisto koostui valtakunnallisesta kyselytutkimuksesta (N=1000) sekä sitä täydentävästä laadullisesta osuudesta (N=41), jossa tarkasteltiin syvällisemmin suomalaisten kotitalouksien arjen energiansäästöön vaikuttavia tekijöitä.
