Onko haarukkani nokassa todella pientilalla luomusti kasvanut retiisi? Pulitinko varmasti itseni kipeäksi aidosta samppanjasta? Katselenko ihan oikeasti presidentin haastattelua? Aitoudella on aina ollut väliä. Kuva ja video ovat olleet hyväksi koettuja tapoja varmistaa autenttisuutta. Tekoälyn aikakaudella kuvan ja videon tuottaminen ei kuitenkaan enää vaadi retkeä maatilalle tai audienssia huippupoliitikolle. Kuka tahansa voi nimellisellä vaivannäöllä tuottaa kuvamateriaalia lähes mistä tahansa asiasta.
Meillä VTT:llä on käynnissä useita autenttisuuden varmistamiseen liittyviä hankkeita. Uskomme, että tässä niin sanotussa totuudenjälkeisessä ajassa teknologia voidaan valjastaa myös aitouden varmistamiseen. Tässä kolme esimerkkiä:
- Tuoteväärennökset ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia kaikille, jotka koskaan ovat onnistuneet jotain laadukasta ja haluttua tuottamaan. Jo parikymmentä vuotta sitten meille esiteltiin lujasti liimattavia etikettejä, joiden muoviin oli valmistusvaiheessa lisätty ilmakuplia. Etiketit olivat kaikki yksilöitä – mihin paikkaan mikäkin kupla sattui jämähtämään – ja siten hyvin vaikeasti väärennettävissä. Niiden avulla tuotetta kyettiin seuraamaan tehtaalta kuluttajalle. Nykyisin etikettejä kutsuttaisiin nimikkeellä PUF, eli Physical Unclonable Function. Kun tuotteita on rajallinen määrä ja niiden myyntiaika lyhyt, voidaan myös printata yksilöllinen koodi pakkauksen kylkeen, mutta entäpä jos kyse on massatuotannosta ja pitkään varastoitavista tuotteista? Sovelletun kryptografian tiimimme on tutkinut muun muassa tuotepakkausten fysikaalisten ominaisuuksien hyödyntämistä aitouden todistamisessa. Eli esimerkiksi sitä, että käytetään pakkauskartongin uniikkia kuiturakennetta, joka siinä on luonnostaan.
- Elintarvikkeen matka tuotantotilalta lautaselle kiinnostaa monia. Kuluttaja on valmis maksamaan ekstraa puhtaista raaka-aineista, mutta vain, jos puhtaudesta on jotain takeita. Elintarvikepetosten on arvioitu aiheuttavan EU:n alueella vuosittain 8–12 miljardin euron kustannukset. Keväällä 2023 alkaneessa WATSON-projektissa kehitetään kokonaisvaltaista jäljitettävyyskehystä ja teknologisia ratkaisuja elintarvikkeiden aitouden varmistamiseen ja jäljitettävyyteen. Projekti keskittyy kuuteen eri tuotteeseen: viini, hunaja, oliiviöljy, liha, maito ja kala.
- Videoiden ja valokuvien aitouden varmistamisessa on käynnissä kissa-hiiri-leikki. Sitä mukaa, kun kehitetään keinoja erottaa feikki aidosta, kuvaväärentäjät parantavat juoksuaan. Vesileimat ja elektroniset sormenjäljet kuvissa tai videoissa auttavat toki asiaa, mutta nekin vain silloin, jos kuvan tuottanut taho, kuten valo- tai videokuvaaja, on rehellinen. Tällä hetkellä kehitämme ratkaisuja siihen, kuinka kuvattava itse voisi varmistua siitä, että hänen kuvansa tai videonsa päätyy vastaanottajalle sellaisena, kuin hän sen tarkoitti.
Aitouden todistamisen ympärille kiteytyy monia näkökulmia, kuten tekijänoikeus- ja identiteetinhallintakysymyksiä. Digitaalisessa maailmassa on vaikeaa todentaa ja valvoa tekijänoikeuksia. Taiteilijan tulovirta on jatkuvasti uhattuna, kun laittomat kopiot hengentuotteista leviävät hallitsemattomasti.
Totuuden jälkeinen aika kuulostaa dramaattiselta, mutta paljon kiinnostavia tutkimusprojekteja on meneillään sekä VTT:llä että muualla maailmassa. On vain ajan kysymys, milloin saamme taas varmemman otteen aidosta asiasta – olipa se sitten pikseleitä ruudulla tai soppaa lusikassa.
Tutustu asiantuntijoihimme
Ville Ollikainen työskentelee VTT:llä Sovellettu kryptografia -tutkimustiimin vetäjänä, osana Safe and Connected Society -tutkimusaluetta. Koulutukseltaan hän on DI, valmistunut Teknillisen fysiikan koulutusohjelmasta. VTT:llä Ollikainen on työskennellyt vuodesta 1999 alkaen, 2010-luvulle saakka mediateknologioiden tutkimuksessa. Tuotteiden ja sisällön autenttisuutta varmentavien menetelmien lisäksi nykyinen tiimi tutkii muun muassa kvanttiturvallisia salausmenetelmiä, kvanttilaskennan vaikutuksia kryptografiaan, kvanttiavaintenvaihtoa ja digitaalisen identiteetin hallintaa.
