Marinin hallitus hyväksyi huhtikuussa kansallisen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tiekartan. Tiekartta viitoittaa pitkälle tulevaisuuteen keinot, joilla tutkimus- ja innovaatiotoimintaa jatkossa ohjataan tavoitteena aikaansaada kestävää kasvua ja hyvinvointia. Yksi tiekartan keskeisistä kehittämiskohteista on uusi kumppanuusmalli. Sen tavoitteena on vahvistaa korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistyötä ja koota kansallista ohjelmallista rahoitusta suuremmiksi kokonaisuuksiksi samalla lisäten kansainvälisten rahoituslähteiden hyödyntämistä.
Uudella kumppanuusmallilla on tartuttu tärkeään aiheeseen mutta, mitkä ovat mallin mahdollisuudet tukea tiekartan tavoitteen mukaisesti ”kansainvälisesti kilpailukykyisten osaamiskeskittymien ja miljardiluokan liiketoimintaekosysteemien rakentumista Suomeen” ja kuinka niitä voidaan parantaa?
Yritysten merkitys julkisen tutkimuksen kumppaneina
Uuden kumppanuusmallin taustalla on tiekartassa julkilausuttu olettamus, että yritykset ovat korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten keskeisiä tutkimuskumppaneita ja ohjaavat niiden valintoja. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole - etenkään korkeakoulujen tapauksessa. Vuonna 2010 yritykset rahoittivat yli 100 milj. eurolla korkeakouluissa tehtävää t&k-toimintaa, kun vuonna 2018, jolta Tilastokeskuksen viimeisin tieto on saatavissa, vastaava luku oli 73 milj. euroa. Samalla aikavälillä ovat korkeakoulusektorin t&k-menot kuitenkin kasvaneet melkein 200 milj. eurolla kiitos budjettirahoituksessa, Suomen Akatemian rahoituksessa ja EU-rahoituksessa tapahtuneen kasvun. Kokonaiskuvassa tämä tarkoittaa sitä, että viime vuosikymmenellä yritysten rahoittaman tutkimuksen määrä ja suhteellinen painoarvo ovat vähentyneet korkeakoulujen projektiportfoliossa tuntuvasti.
Suomessa tapahtunut negatiivinen kehityskulku poikkeaa huomattavasti muista EU-maista. Alla olevassa kuviossa Suomen korkeakoulusektoria verrataan EU:n keskiarvoon yritysten rahoittamassa korkeakoulusektorin tutkimuksessa vuosina 2008-2017 (Lähde: OECD, Main Science and Technology Indicators):
Korkeakoulusektorin osalta katseet kohdistuvat yliopistojen toimintaan, koska ne vastaavat valtaosasta korkeakoulusektorin t&k-toiminnan volyymista. Yliopistojen strategiadokumenteissa korostetaan yrityskumppanuuksien tärkeyttä ja monen yliopiston hallituksessa on yritysten edustajia ohjaamassa niiden strategisia valintoja. Tähän nähden on yllättävää, että yritysten tarpeet näyttävät ohjaavan yhä vähemmän yliopistoissa tehtävää tutkimustoimintaa.
Syitä yritysten rahoittaman tutkimuksen vähentymiselle voidaan etsiä yliopistojen ulkopuolelta, kuten yritysten t&k-investointien vähentymisestä tai Business Finlandin julkisen tutkimuksen rahoituksen leikkauksista. Tässä suhteessa yliopistoja voidaan vertailla valtionhallinnon alaisiin tutkimuslaitoksiin, kuten VTT:hen, joihin ovat vaikuttaneet samat ulkopuoliset tekijät. Yritysten rahoittama t&k-toiminta tutkimuslaitoksissa onkin vähentynyt mutta merkille pantavaa on, että sen suhteellinen osuus on kuitenkin pysynyt samana, n. 13 %:ssa, vuosina 2010-2018. Näin ollen yritysten rahoittaman tutkimuksen vähentyminen on seurannut tutkimuslaitosten budjettirahoituksen leikkauksista aiheutunutta tutkimusvolyymin yleistä laskua eikä sen painoarvo ole vähentynyt tutkimuslaitosten projektiportfoliossa.
Yritysyhteistyön edellytysten parantaminen - kolme kehityskohdetta
Yliopistojen uudessa rahoitusmallissa on vuodesta 2021 alkaen huomioitu yritysrahoituksen osuus perusrahoituksen kohdentamisen perusteena (max. 6 %:n osuus yhdessä muun kotimaisen tutkimusrahoituksen kanssa). Tätä voidaan pitää oikeansuuntaisena uudistuksena. Yliopistoilla olisi myös mahdollisuudet oman autonomiansa puitteissa tehostaa tutkijoiden kannusteita yritysyhteistyöhön. Esimerkiksi virantäytöissä yritysyhteistyö voitaisiin nähdä osoituksena vaikuttavuuteen tähtäävästä tutkimustoiminnasta ja painottaa sitä sen mukaisesti valintaperusteena. Tällöin tutkijoilla olisi aito kannuste yhteistyöhön yritysten kanssa, koska siitä olisi nähtävissä selvä hyöty akateemisella uralla etenemiselle ja meritoitumiselle.
Toiseksi yrityksiä tulisi kuunnella tarkalla korvalla, mitä niiden toistuvasti raportoima ongelma osaavan henkilöstön puutteesta tarkoittaa ja mitä yliopistot ja muu julkinen tutkimus voisi tehdä ongelman ratkaisemiseksi. Tilastokeskuksen viimeisimmän innovaatiokyselyn mukaan osaavan henkilöstön puute oli kaikenkokoisille yrityksille paljon polttavampi ongelma kuin julkisen rahoituksen saanti tai yhteistyökumppaneiden löytäminen. Tämä on selkeä este yritysten ja julkisten tutkimuksen yhteistyön tiivistämiselle ja yliopistot ovat koulutukseen liittyvän perustehtävänsä vuoksi avainasemassa vastaamaan osaavan henkilöstön koulutustarpeisiin.
Kolmanneksi kaiken onnistuneen yhteistyön lähtökohta on luottamus. Sitä parannetaan ennakoitavuudella ja läpinäkyvyydellä. Julkisen sektorin tulisi kaikilla toimenpiteillään edistää näiden toteutumista yrityskentän suuntaan, mukaan lukien uuden kumppanuusmallin suunnittelu ja käyttöönotto osana tiekartan toimeenpanoa.
Suomella on loistava menneisyys yritysten ja julkisen tutkimuksen yhteistyön edistämisessä eikä mikään estä meille tulemasta myös loistavaa tulevaisuutta, kun yhteistyön edellytykset ovat kunnossa ja kaikki osapuolet voivat olettaa hyötyvänsä yhteistyöstä.
